Lohensoutu - rentouttava elämys

Lohensoutu vaatii täydet tunnit

Itse Naamisuvanto sekä yläpuolella oleva Honkasuvanto ja alapuolella Kosionivasta alkava Teikosuvanto luovat oivat puitteet lohensoudulle Naamijoen kylällä. Naamisuvanto avautuu eteesi muutaman sadan metrin venematkan päässä Långin talosta Naamijoen laskiessa Tornionjokeen.

Virta vie venettä

Lohensoutu on varsin leppoisaa puuhaa. Ensin kapea ja sutjakka koskivene ajetaan moottorilla ylävirtaan. Kukin laskee alas omalla vuorollaan toisia häiritsemättä. Uistimet lasketaan veteen ja venettä ohjataan myötävirtaan soutulinjan reunasta toiseen. Soutaja uittaa vieheet parhaille lohen ottipaikoille. Veneen keula osoittaa ylävirtaan ja vene ui virran mukana. Soutaja pidättelee venettä.

Kun vene käännetään hieman poikittain virran kulkuun nähden, niin virta työntää venettä joen poikki. Hitaissa suvannoissa soudetaan venettä lähes poikittain virtaan nähden. Voimakkaassa virrassa vene pidetään lähes virran suuntaisena. Mitä kovempi virta on kyseessä, sitä suoremmassa vene pidetään.

Lohensoudussa käytetään useimmin kolmea vapaa; yksi kummallakin sivuilla ja kolmas keskellä. Kokeneemmat soutajat voivat käyttää useampiakin vapoja

Soutulinjat - lohet lepäävät samoissa suojissa

Soutajan on tunnettava soutupaikan salat, vaikka "lohi annetaankin, eikä sitä saada" - vanhan lappilaisen näkemyksen mukaisesti. Lohet hakeutuvat paikkoihin, joissa virta on heikko. Kuopat,montut, kivien kupeet, akanvirrat ja virtauksien rajat ovat paikkoja, joissa lohet oleilevat. Vieraassa kalapaikassa kalaoppaan neuvot auttavat löytämään nopeasti parhaat soutulinjat. Ne kannattaa painaa visusti muistiin.

Olosuhteiden muutos ärsyttää lohet iskemään

Lohta voi saada yöllä ja päivällä - kellon ajalla ei ole suurta merkitystä. Kun aurinko on laita- tai vastavirransuunnalla niin, lohi näyttää iskevän parhaiten. Veden nousu ärsyttää lohet iskemään vieheeseen. Yleensä olosuhteiden muutos parantaa syöntiä. Suuret lohet nousevat pyyntikauden alussa jokeen. Niitä seuraavat sitten keskisuuret ja pikkulohet.

Kalan iskiessä

Lohen iskua odotetaan. Se saa adrenaliinin syöksähtämään vereen. Lohen isku voi olla varsin vaatimaton tai räikkä alkaa huutaa tosissaan. Soutaja tekee lohelle vastaiskun vetämällä airoilla muutaman rivakan vedon.

Maltti on valttia ison kalan iskiessä. Kalan tartuessa kalavapa laitetaan pystyyn vapatelineeseen. Muut vieheet nostetaan nopeasti, että ottelu voi alkaa. Väsytyksessä on varottava, että vapa ei käänny siiman suuntaiseksi, jottei kalan koko veto kohdistu pelkästään siimalle. Kalaa ei saa päästää myöskään liian pitkään siimaan, jolloin siima kiertyy helposti kiveen. Isokin kala saadaan haluttuun suuntaan soutamalla eikä kelaamalla. Väsyttämisessä ei kannata hätäillä, sillä väsynyt kala ei pääse niin helposti karkuun veneeseen nostettaessa.

Jarru on säädettävä mieluummin liian löysälle kuin kireälle. Tämä on muistettava jo soutuvaiheessakin. Siiman on tultava varsin kevyellä vedolla kelalta. Varo kiristämästä jarrua väsytyksen aikana. Voit käyttää peukaloa apuna halutessasi lisää jarrutusvoimaa.

Älä hätäile. Käytä riittävästi aikaa kalan väsyttämiseen. Nauti joka hetkestä. On upeaa kokea lohen voima. Lohen tullessa veneen lähelle muista tarkkailla vavan ja siiman kulmaa.

On tärkeää, että kala on väsytetty kunnolla ennen haavilla nostamista tai koukkaamista. Kala nostetaan joko haavilla tai nostokoukulla. Haavi on suositeltava tapa, koska lohen ja taimenen erottaminen vedessä on vaikeaa. Haaviin kala on otettava aina pyrstö edellä. Hyvä haavi on suurivanteinen ja syvä. Haavi upotetaan kokonaan ja kala uitetaan haaviin. Uistimen tai perhon koukkujen tarttuminen havakseen on pahin riski.

Nostokoukulla pyritään kala koukkaamaan koukun kärki alaspäin kalan selkäpuolelta. Vaikeissa tapauksissa mieluiten keskeltä. Liiaksi pääpuolelle suuntautuva koukkaus antaa helposti tulokseksi pelkän uistimen. Vasta väsynyttä kalaa nostettaessa on aikaa sijoittaa koukkaus paikkaan, jossa sen jälki vähiten haittaa. Koukun koko on valittava saaliskalan mukaan. Suurelle lohelle jykevä koukku, pienelle pieni koukku tai haavi.

Lohivene on kapea ja sutjakka

Itse Naamisuvanto sekä yläpuolella oleva Honkasuvanto ja alapuolella Kosionivasta alkava Teikosuvanto luovat oivat puitteet lohensoudulle Naamijoen kylällä. Naamisuvanto avautuu eteesi muutaman sadan metrin venematkan päässä Långin talosta Naamijoen laskiessa Tornionjokeen.

Vene on vakaampi kuin miltä näyttää

Koskiveneen perään kiinnitetyilla kantosiivillä parannetaan veneen kulkuominaisuuksia moottorilla ajettaessa. Kantosiivet parantavat myös kapean veneen vakautta. Vene ei ole niin kiihkerä, kuin miltä se näyttää. Paras materiaali veneeseen on perinteinen puu. Koskiveneen pituus on tavallisesti 5 - 6,5 metriä. Veneen pituus parantaa veneen liukua moottorilla ajettaessa.

Tavallisesti venessä on kaksi kalastajaa, mutta kolmaskin sopii mukavasti mukaan. Vavanpidikeet ovat helpottavat kalastusta. Veneen muihin varusteisiin kuuluvat airot, äyskäri, mela, sauvoin, tappokalikka ja pelastusliivit. Pelastusliivien paikka ei ole veneen pohjalla, vaan niitä on aina pidettävä päällä.

Kahvin keittovälineet myös mukaan

Lohensoutu on leppoisaa puuhaa, mutta aika kuluu nopeasti joella. Veneessä istuminen saattaa rasittaa tottumattoman selkää, minkä takia mukava istuin on suosittu lisävaruste. Veneen varustukseen kuuluvat myös nostokoukku, kalahaavi, puukko ja veitsi. Veneeseen kannattaa ottaa mukaan myös kahvikeittovarusteet ja tulitikut. Kahvi maistuu nuotiotulilla kalastuksen välissä. Kalajutut ja hyvät vinkit kuulet samalla toisilta kalastajilta.

"Ainakin yhtenä viikonpäivänä on ruuaksi tarjottava muuta kuin lohta."

- piikojen ja renkien pestin ehto Tornionjokilaaksossa ennen vanhaa