Sisäänkelatessa voi ärsyttää kalan iskemään

Father, daughter and salmon 8 kg. Catched together
Ottipaikalla liikutaan varovasti...

Käytä virtaa hyväksesi

Rannalta heitettäessä heitto voi suuntautua jo vasta- tai poikkivirtaan. Poikkivirranheitossa kelaamisen nopeudella säädellään uistimen liikettä. Kun virran voima heikkenee, uistin painuu syvemmälle. Tällöin on kelattava nopeammin. Jos virta vetää uistinta voikmakkaasti, niin voidaan kelata hitaammin, lopettaa kelaaminen hetkeksi tai päästää jopa lisää siimaa. Näin uistin saadaan uitettua parhaille ottipaikoille. Vastavirtaan heitettäessä on vaikea säilyttää hyvä tuntuma uistimen uintiin. Uistin on saatava liikkumaan vettä nopeammin, jotta houkutteleva liike säilyisi. Kalan iskiessä kala hyvin harvoin ryntää koskea alas, minkä takia vastavirtaan heitolla kalan saa varmemmin ylös.

Älä anna kalan iskun kohdistua suoraan siimaan

Siiman ja vavan välille tulee muodostaa noin 90 asteen kulma sekä ennen kalaniskua, että kalan ollessa kiinni. Jos vapa on siiman suuntainen, niin kalan iskiessä vapa ei jousta ja isku kohdistuu suoraan kelalle ja siimalle. Siima katkeaa helposti, ja myös koukut repeävät helposti kalan leuasta.

Jokaisella uistimella oma kelausnopeus

Jokaisen uistimen oikea kelausnopeus on kokeiltava. Eräät uistimet vaativat nopeaa, toiset hidasta vetoa. Kalat iskevät helpommin uistimiin, joissa uistimen liike säilyy elävänä, vaikka uistimen liike hidastuu merkittävästi. Liikkeen ei toki tarvitse olla samanlaista eri nopeuksilla. Siksi koekelauksessa ei saa unohtaa nykimistä, pumppausta ja pysäyttämistä

Vaihtele kelausnopeutta

Kalaa voi ärsyttää iskemään vaihtelemalla myös kelausnopeutta. Kala iskee usein, kun kelaus hetkeksi pysäytetään. Viehe painuu kohti tällöin pohjaa kohti, jolloin saalis näyttää yrittävän paeta kalan mielestä. Se yllyttää petokalan iskemään. Kelauksen pysäyttäminen voi luoda myös mielikuvan sairaasta kalasta. Useiden pienten pysäytysten avulla voidaan jäljitellä myös pienen kalan nykivää uintia tai antaa vaikutelma pikkukalasta, joka etsii ravintoa pohjasta.

Kelauksen pysäytykset voivat vaihdella. Täyden pysäytyksen sijasta voidaan kelata hetki hitaasti ja sitten nopeammin. Virtaavissa vesissä merkitsee kelauksen pysäyttäminen sitä, että lusikkauistin tai lippa pysyy paikoillaan vedessä. Vieheen syvyyden muuttaminen virtaavassa vedessä saadaan aikaan nostamalla ja laskemalla vapaa. Kun viehe on 10 - 20 metrin päässä vapaa voi liikuttaa oikealle ja vasemmalle. Tällöin syntyy vaikutelma sairaasta pikkukalasta, joka yrittää paeta suuntaa vaihtamalla.

Käytä keveämpiä vieheitä

Virtaavissa vesissä kohdistuu vieheeseen ylimääräistä painetta. Koska virtaus pinnalla aina voimakkaampaa kuin pohjalla, niin ei kannata käyttää painavia lippa- tai lusikkauistimia, jotka voisi läpäistä pintavirtauksen. Pohjan läheisyydessä painavat lippa- ja lusikkauistimet kulkevat raskaasti ärsyttäen huonosti petokaloja. On parempi käyttää keveämpiä vieheitä. Heitto kannattaa suunnata poikki virran tai ylävirtaan. Vieheeen annetaan vajota muutama sekuntti. Kun viehe on virran mukana kulkeutunut jonkin matkaa, niin se on samalla painunut lähelle pohjaa ja kelaus voi alkaa.

Vaikka tuntisi kalojen olinpaikat, niin kala ei välttämättä heti iske. Kalaa on ärsytettävä vaihtelemalla kelausta ja kokeilemalla eri mallisia ja värisiä vieheitä. Veden lämpötilan laskiessa on vieheen uitava hitaammin.

"Ainakin yhtenä viikonpäivänä on ruuaksi tarjottava muuta kuin lohta."

- piikojen ja renkien pestin ehto Tornionjokilaaksossa ennen vanhaa