Historiallinen matkailukohde

Father, daughter and salmon 8 kg. Catched together
Pierre-Louis de Maupertuis, joka vuosina 1736 - 1737 matkusti Tornionjokea pitkin Pelloon saakka, teki Pellon alueen tunnetuksi Euroopassa. Hän oli selvittämässä Isaac Newtonin esittämään väitettä, että maapallo on navoiltaan litistynyt.

Pierre-Louis de Maupertuis todisti Isaac Newton teoriaa oikeaksi.

Ensimmäisen kerran Pellon nimi esiintyy Olaus Magnuksen Pohjoiskalotista tekemässä kartassa vuosilta 1518-1519. Tunnetuksi Euroopassa alueen teki Pierre-Louis de Maupertuis, joka vuosina 1736 - 1737 teki retken Tornionjokea pitkin Pelloon saakka. Hän selvitti mittauksilla maapallon litistyneisyyttä. Maata pidettiin pallona 1600-luvun loppupuolelle saakka. Vuonna 1687 ilmestyneessä Principia-teoksessa englantilainen Isaac Newton selitti teoreettisten tutkimusten pohjalta maan olevan navoiltaan litistynyt. Tästä sai alkunsa laajaa kansainvälistä huomiota herättänyt tieteellinen kiista. Ranskan tiedeakatemiassa päätti ratkaista kiistan varustamalla kaksi retkikuntaa astemittausta varten: toisen päiväntasajalle, toisen kauas pohjoiseen Tornionjokilaaksoon.

Luontoihmiselle paljon nähtävää
Pellon vaaroilta näkyy kauas.


Kummankin retkikunnan tuli kolmiomittauksella määrittää astetta vastaavan meridiaanikaaren pituus mittausalueella. Mikäli se olisi pohjolassa pitempi kuin Ranskassa tai vielä etelämpänä päiväntasajalla olisi Newton oikeassa, päinvastaisessa tapauksessa J.Cassini.

Tornion retkikunnan tehtävänä oli mitata Tornion ja Pellon meridiaanikaari sekä pituus-että astemittoina. Edellinen määriteltiin kolmiomittauksella yhdeksän kolmion avulla, joiden kärjet olivat Tornionjokea ympäröivillä vaaroilla. Vastaava matka asteina saatiin mittaamalla eräiden Lohikäärmeen tähdistön tähtien korkeus molemmissa paikoissa niiden ollessa lähellä zeniittiä. Kolmion perusviiva mitattiin Tornionjoen jäälle. Lappiin lähetetty retkikunta sai työnsä valmiiksi v. 1737. Yhtä astetta vastaava meridiaanikaari osoittautui Tornionlaaksossa selvästi pidemmäksi kuin vastaava kaari Ranskassa ja näin saatiin kokeellinen todistus siitä, että maa oli navoiltaan litistynyt. Peruun lähetetty retkikunta sai työnsä valmiiksi 1744 ja vahvisti Maupertuis`n tuloksen. Pellossa retkikuntien kohteet löytyvät keskustan välittömässä läheisyydessä olevalla Kittisvaaralla ja Juoksengin Niemivaaralla.

Lapin astemittaus herätti ulkomailla suurta huomiota. Maupertuis`n vuonna 1738 julkaisema teos La Figure de la Terre( Anders Hellantin ruotsinnos Jordens Figur v.1738) sai runsaasti lukijoita eurooppalaisen sivistyneistön piirissä samoin kuin apotti Outhier´n v.1744 julkaisema teos Journal d´unVoyage au Nord ( Matka Pohjan perille, suom.1975). Teoksesta käy ilmi, että alue oli hyvinvoivaa ja vaurasta.

Giuseppe Acerbi ja Edward Daniel Clarke vierailivat v. 1799 Pellossa.

Vuonna 1799 vierailivat Pellossa niin italialainen Giuseppe Acerbi kuin englantilainen Edward Daniel Clarke. Giuseppe Acerbi oli italialainen maailmanmatkaaja, joka yhdessä ruotsalaisen everstin Anders Skjöldebrandin kanssa kulki Suomen halki kevättalvella ja kesällä vuonna 1799 eli yli 200 vuotta sitten. Kolme vuotta sen jälkeen julkaistiin monipuolisesti lahjakkaan Acerbin kirjoittama laaja englanninkielinen kuvaus tästä matkasta. Hän on ensimmäinen koko Suomen halki matkannut ulkomaalainen, joka on kirjoittanut aitoihin kokemuksiin perustuvan teoksen. Matkakuvauksessaan Acerbi päätteli kuuluisan antiikin ajan kreikkalaisen historioitsijan ja kirjailijan Herodotoksen tiedon perusteella, että jo Herodotos ja muut sen ajan kirjailijat tunsivat lappalaiset. He kutsuivat lappalaisia koirankuonolaisiksi, luolaihmisiksi ja kääpiöiksi

Luontoihmiselle paljon nähtävää
Liekö väinönputki herättänyt kiinnostusta jo Clarken aikana?

Edward Daniel Clarke (1769-1822) oli yliopistossa tutustunut kuuluisaan väestötieteilijä Thomas Malthukseen, jonka teos "An Essay on the Principle of Population" oli hiljattain ilmestynyt. Teos sai aikalaisiltaan ankaraa arvostelua ja Malthus aikoi vastata kritiikkiin uudella tutkimuksella, johon tarvitsi lisäaineistoa. Tähän tutkimukseen liittyi Clarken vierailu Pellossa. Clarke ja hänen matkakumppaninsa Cripps suuntasivat matkansa v 1799 Lappiin katsomaan keskiyön aurinkoa.

Saavuttuaan Tornioon matkalaiset hankkivat oppaakseen ja tulkikseen torniolaisen Petter Pippingin , jonka jälkeen miehet lähtivät vaivalloiselle matkalleen pohjoiseen. Clarken oli kuumeensa vuoksi luovuttava Nordkapin matkastaan ja käännyttävä Enontekiöltä etelään. Paluumatkallaan hän kohtasi Oulussa Nordkapista palanneet Acerbin ja Skjöldebrandin. Clarken matka jatkui sittemmin Venäjän kautta Krimille ja aina Kreikkaan ja Egyptiin.

Clarkella ei ollut heti matkansa päätyttyä aikaa julkaista matkakuvauksiaan, vaan julkaisusarja "Travels in various countries of Europe, Asia and Afrika" ilmestyi vasta 1820-luvulla. Suomen kannalta kiintoisimmat luvut sisältyvät sarjan X ja XI -niteisiin. Teoksesta on ilmestynyt suomeksi osuus "Matka Suomen halki Pietariin 1799" vuonna 1990 ja vuonna 1997 osuus "Matka Lapin perukoille". Clarke oli aikansa hengessä kaikesta elävästi kiinnostunut matkailija. Hän oli kiinnostunut kansankulttuurista, Suomen heimon sukujuurista ja kielestä, mutta tietysti myös luonnosta ja maantieteestä.

"Ainakin yhtenä viikonpäivänä on ruuaksi tarjottava muuta kuin lohta."

- piikojen ja renkien pestin ehto Tornionjokilaaksossa ennen vanhaa