Luontoihmiselle paljon nähtävää


Pellossa on monipuolinen ja lähes koko kunnan alueen kattava vaellusreittiverkosto monine mielenkiintoisine tutustumiskohteineen. Näköalapaikat, historiaan ja kulttuuriin yhdistetyt luontopolut ja luonnonmuistomerkit tarjoavat mielenkiintoista nähtävää. Osaan on helppo tutustua myös pienten lasten kanssa, mutta myös tottuneelle luonnossa liikkujalle löytyy haastavia kohteita.

Jaipaljukka - mannerjään muovaama nähtävyys

Luontoihmiselle paljon nähtävää

Jaipaljukka ympäristöineen on harvinainen jääkauden loppuvaiheen geologisen kehityksen todiste. Täällä on jäätiköistä purkautunut vesimassa kaivanut korkean vaara-alueen laelle syvän rotkon, jonka suulle muinaisen Yoldia-meren rannalle on syntynyt valtaisa lohkareiko-suistomaa. Tämä tapahtui noin 7000 vuotta e.Kr. Nyt meren pinta on 200 metriä alempana.

Paikalle johtaa lähes nelikilometrinen luontopolku, jonka varrella olevissa opastauluissa kerrotaan alueen luonnosta ja historiasta. Polun vaikeimpia kohtia on helpotettu pitkospuilla ja portailla. Jääkautisista jäänteistä tunnetuin on Jaipaljukka, joka on mannerjään sulamiskehityksen aikaansaama luonnonnähtävyys -koskikivikko. Pellon alue vapautui jääkauden alta noin 8000 ennen Kristusta. Jaipaljukka on tutustumisen arvoinen luontokohde.

Lankojärvi ja Eeron polku

Luontoihmiselle paljon nähtävää

Pallistajan näköalapaikalta Lankojärven kylän kupeessa aukeavat upeat näkymät Pellon kauniisiin vaaramaisemiin.

Eeron Polku on Eero Mäntyrannan elämänvaiheita kuvaava luontopolku Pallistajavaarassa. Se muistuttaa Eeroa itseään. Polku on valppaiden ja leikkimielisten luontoihmisten polku, jonka loppuosuudella, jyrkkien portaiden puolivälissä voi tutustua myös salaperäiseen satuluolaan.

Everstin Piilo

Luontoihmiselle paljon nähtävää

Kunnan etelärajalla, Juoksengissa Ratasvaaralla on vielä yksi mielenkiintoinen luontopolku - Everstin Piilo - joka liittyy toisen maailmansodan aikaiseen historiaan. Sen varrella on mm. eversti Nordströmin syyskuun alussa 1945 käyttämä piiloluola. Luontopolku päättyy laavulle ja perinteiselle juhannuskalliolle, mistä aukeavat kauniit maisemat Tornionjoelle ja Ratasjärven kulttuurimaisemaan.

Pellojärvi

Kuntakeskuksen välittömässä läheisyydessä oleva Pellojärvi on yksi maamme tunnetuimmista muuttolintujen levähdyspaikoista.

Konttakönkään putous

Luontoihmiselle paljon nähtävää

Luonnonkauniilla Könttakönkäällä on n. 400 metrin matkalla putoutta 13 metriä ja sen rantakasvillisuus on poikkeuksellisen rehevä

Kattilakoski

Suurin Pellon kunnan alueella sijaitsevista Tornionjoen koskista, pituutta lähes neljä kilometriä ja putoutta noin kahdeksan metriä

Aavasaksa

Aavasaksa Ylitornion kunnassa on - kun laskee mukaan 1700-luvun tieteelliset retkikunnat - maamme vanhin ja kuuluisin matkailukohde. Ranskalainen de Maupertuis seurueineen teki myös Aavasaksalla 1736-1737 maapallon muotoon liittyviä tarkkoja kolmiomittauksia. Aavasaksasta tuli varsinainen matkailukohde 1870-luvulla, kun valtio lunasti laajoja alueita matkailukäyttöön.

Kittisvaara

Ranskalaisen Pierr Louis de Maubertuis´n astemittausretkikunnan muistomerkki, joka on luonnonkivistä muurattu, pari metriä korkea pyramidi.

Niemivaara

Näköalapaikka, joka oli myös yksi ranskalaisen astemittausretkikunnan tukikohdista.

Pello

Pellon keskustasta löytyy kotiseutumuseo. Pellon kirkko on rakennettu Lapin sodan jälkeen.

Turtola

Turtola loi Pellon kunnan nimi vuoteen 1949 asti. Turtolan kirkko on Pellon Seurakunnan toinen kirkko. Kirkkoon liittyvät sankarivainajien muistopatsas ja haudat sekä vanha hautausmaa 1800-luvulta. Turtolan kotiseutumuseo on myös tutustumisen arvoinen.

Kaaranneskosken masuuni

Tästä Suomen pohjoisimmasta, vuonna 1804 rakennetusta rautamasuunista on edelleen jäljellä luonnonkivistä koottu, nelikulmainen, kiukaan muotoinen rakennelma. Masuuni on Vietosta ja Miekojärveä yhdistävän joen yläjuoksulla, nykyään keskellä voimalaitoksen patoallasta. Paikka on todella kaunis, ja sen lähellä on veneenlaskupaikka ja leirintäalue.

Ratasjärven kylä

Maisemallisesti upealla paikalla, jylhien vaarojen välissä oleva kylä kuuluu kulttuuriympäristöltään Lapin eheimpinä säilyneisiin kokonaisuuksiin. Kylällä on rantaviljelmiä ja perinteinen rakennuskanta. Ratasjärven ympäristöstä on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja ja esineitä, ja Jyppyrän länsirinteiltä on inventoitu toistakymmentä peuranpyyntikuoppaa.

Pajala

Mielenkintoinen kulttuuri- ja luontokohde Ruotsin puolella. Pajalan kirkko on vuodelta 1871. Sen vanhin osa siirrettiin vuonna 1869 Kengisistä. Lars Levi Laestadius on saarnannut kirkon saarnastuolissa, jonka pohjassa on vuosiluku 1666. Pappila on1860-luvulta, ja sen yhteydessä on museo. Samassa pihapiirissä on myös Laestadiuksen pirtti.

Köngäsen rautaruukkialueella on Ruotsin pohjoisin kartano. Se on yksityisomistuksessa. Italialainen tutkimusmatkailija Giuseppi Acerbi vieraili kartanossa 1799. Rautaruukkialueen lähistöllä on kirkonpaikka, kirkon perustukset, kirkkomaa, kirkkotupa ja talon perustukset. Kaikkiin näihin kohteisiin on viitoitus.

Tärännön kotiseututalon alueella on 22 rakennusta ja 3 000 esinettä, joista osa on kivikautisia. Kangosen kotiseututaloon kuuluu 14 rakennusta ja noin 750 luetteloitua esinettä. Vanhin esine on kivikautinen kirves, joka on arviolta 5 000 vuotta vanha. Kokoelmassa on myös suksi, joka on luultavasti noin 4 000 vuotta vanha. Muita nähtävyyksiä ovat mm Sattajärvin kotiseututalo ja Kurkkion mylly.

Pajala tarjoa myös monia kokemuksia luonnon ystäville; luontopolkuja ,Pahakurkkion ns "vaikea koski", jossa on suoraan kivipaaseihin muodostuneita hiidenkirnuja, Kahtaannejuoksu Täräntöjoessa, Vasikkavuoman luonnonsuojelualue Erkheikissä ja Palolaen tukkiporoaitaus.

Pajalan markkinat pidetään juhannuksen jälkeen, ja niillä käy 20 000 - 30 000 vierasta, niin norjalaisia, lappalaisia, ruotsalaisia kuin suomalaisiakin. Markkinoiden yhteydessä on konsertteja, teatteriesityksiä ja näyttelyjä.

Tornionlaakson Napapiiri

Napapiiri sijaitsee Pellon kunnassa Juoksengin kylän kohdalla .

"Ainakin yhtenä viikonpäivänä on ruuaksi tarjottava muuta kuin lohta."

- piikojen ja renkien pestin ehto Tornionjokilaaksossa ennen vanhaa