Kuva: Maakotkan tappama poron vasikka.
| Kalamuistot ja -jutut : |
| • | Harrin pyyntiä Naamijoella |
| • | Kallen lohi |
|
Harrin pyyntiä Naamijoella
Oli maanantai heinäkuun ensimmäisellä viikolla vuonna 2000. Olimme työkaverini Timon kanssa tulleet Naamisuvannolle lohensoutuun, mutta Tornionjoki oli tänään rauhoitettu. Tornionjoella olimme iltaisin nähneet, kun harrit porahtelivat veden pinnassa. Harjus eli harri on kuulemma maukas kala ja terhakka taistelija. Petri ehdotti, että lähdemme illan suussa Naamijoelle harrin pyyntiin.
Petrin opastuksella varasimme mukaan perhoja ja pikkulippoja. Saimme myös lupauksen, että pääsemme tutustumaan paikalliseen sääskikantaan, joten varustauduimme sääskisuojapäähineillä ja itikkaöljyllä. Keräsimme tavaramme Petrin autoon ja lähdimme liikkeelle. Reittimme vei pientä metsäautotietä pitkin erämaan halki. Tulimme eräälle aukeamalle. Petri pysäytti äkkiä auton ja osoitti puuta. Noin sadan metrin päässä istuin puun oksalla nuori maakotka. Lähistöllä juoksi kaksi aikuista poroa ja yksi vasikka. Ajattelin, että pelastimmekohan vasan hengen. Kaivoimme nopeasti esille kiikarin ja vaatimattoman kameramme. Saimme napattua muutamia kuvia, mutta sitten kotka lähti lentämään pois. Olimme häirinneet sen rauhaa. Kiikaroimme sen perään ja näimme, että se laskeutui muutamien kilometrien etäisyydellä olevaan metsään. Arvelimme, että kotkan pesä lienee siellä.
Jatkoimme matkaa. Ehdimme ajaa vain muutamia kymmeniä metrejä. Tiellä makasi poron vasikka. Sen kylki oli hakattu auki ja muutamia kylkiluita oli poikki. Raato oli vielä lämmin. Olimme törmänneet paikalle kesken maakotkan ruokailun. Ei ollut epäilystäkään kuolinsyystä tai tekijästä. Kokemus oli unohtumaton. Olimme päässeet todistamaan harvinaista tapahtumaa. Ymmärsin, etten ollut koskaan aiemmin ymmärtänyt, kuinka voimakas maakotka on. Tapahtuma herätti minut ajattelemaan myös poromiehen arkea uudella tavalla.
Matka jatkui ja tie loppui. Naamijoen rantaan oli matkaa vielä muutamia satoja metrejä. Näimme pian metson pyrähtävän lentoon. Välillä risukko oli varsin tiheää, mutta pääsimme lopulta Naamijoen rantaan. Majava-suvannolla oli laavu. Sytyttelimme ensimmäiseksi tulet laavulle. Tapani ja Petri hoitelivat leiriytymistä. Minä ja Time kiirehdimme rantaan harrin pyyntiin. Näimme harrien porahtelevan kosken alapuolella. Ryhdyimme tarjoamaan niille kilvan lippoja. Onni ei oikein ollut myötäinen. Timon uistimeen tarttui aina silloin tällöin pieniä hauen tuppiloita, jotka laskettiin takaisin kasvamaan. Oma lippani ei tuntunut kelpaavan edes hauelle. Vaihdoin lippaa, tarjosin perhoa, mutta mikään ei kelvannut.
Ilta hämärtyi. Harrien porahtelukin tuntui loppuvan. Vaihduin taas lippaa. Silloin kala iski, mutta se pääsi heti irti. Totesin, että nyt joutuu kohta hankkimaan uusia lippoja, jollen laita siiman päähän metalliperuketta. Harrin sijasta tuntui hauki olevan isku päällä. Vaihdoin myös hieman isomman lipan. Toisella heitolla kala iski. Jarru pärähti ja siima juoksi. Petri tuli paikalle ja kysyi: "Tarvitaanko haavia?" Totesin, että minulla on jarru löysällä harreja varten. Kalan ei tarvitse olla kovin iso, mutta minusta on hauskempaa kelailla kalaa näin. Kala kävi pinnassa ja Petri poistui sanoistani huolimatta haavia hakemaan. Nautiskelin kalan väsyttämisestä. Kelasin siimaa sisään ja kala puolestaan vei sitä. Lopulta kala oli muutaman metrin päässä. Ajattelin, että se lienee nyt väsynyt. Jarrua en ollut kiristänyt kovin tiukalle. Petri valmistautui nostamaan kalan haavilla maalle. Huomasin, että takkini nauha kiertyi kelan ympäri. Kala oli hyvin lähellä ja jatkoin sen takia kelaamista. Ajattelin mielessäni, että nauha ei haittaa, kun kala on pian ylhäällä. Juuri kun Petrin piti työntää haavi kalan alle, niin se ryntäsi taas kauas. Nyt takkini nauha oli kiertynyt kelalle ja vavassa tempoi isompi kala kuin olin luullutkaan. Nolona pyysin Petriä irrottamaan itseni kelastani. Hetken selvittelyn jälkeen pääsin keskittymään uudelleen kalaan.
Toisella yrittämällä saimme kalan ylös. Hauki painoi lähes 5 kiloa - varsin komea kala. Siirryimme laavulle kahvin keittoon ja hauen perkuuseen. Seuraavana päivänä kävimme testaamassa Petrin naapurin Tornionlaakson Jalosteen palveluita. Siellä hauki fileerattiin ja pakattiin vakuumiin. Vaimoni keitti hauen perkuujätteistä herkullisen kalakeiton palattuamme Långin taloon. Jokihauki oli erittäin maukasta, vaikka kala oli niinkin iso. Nautimme myös kotona muutamilla aterioilla Naamijoen herkuista. Harrin pyynti ei sillä reissulla tuottanut tulosta, mutta reissua on moneen kertaan talven aikana muisteltu Timon kanssa. Vuosi on kohta vierähtänyt ja muutaman viikon päästä olemme taas lohensoudussa ja harrin pyynnissä Naamisuvannolla.
Nimimerkki Lohensoutaja 27.5.2001
|
|
|
