Kuva: Kalamuistot jaetaan laavuilla toisten lohestajien kanssa. Tässä kalastajia Naamisuvannon laavulla vuonna 2000.
|
Kallen lohi
Olin vuonna 1998 juhlimassa appiukkoni Kallen 85-vuotisjuhlaa Petrin vieraana Naamijoella. Kalle oli kiertänyt paljon lohivesiä etsiessään elämänsä kalaa. Olin itse ollut hänen mukanaan Tenolla, Inarinjärvellä, Ahvenanmaalla sekä tietysti hänen kotivesillään Kiantajärvellä. Ahvenanmaalla olimme olleet juhlimassa Kallen 80-vuotispäivää, jonka juhlisti Kallen saama 8 kilon lohi. Odotukset olivat sen takia korkealla. Tornionjoella olimme reisussa hieman myöhempään Juhannuksena. Kallen laajaan ystäväpiiriin kuului paljon kokeneita kalastajia, joiden antamien vihjeiden avulla löysimme Naamijoen kalapaikat. Kalle tutustui ihmisiin nopeasti, mutta itse olen hieman hitaampaa sorttia. Ihastuin siksi heti siihen ilmapiiriin, joka minut ja perheeni otti vastaan Naamijoella. Saavuimme myöhään yöllä ajettuamme yli tuhat kilometriä, mutta väsymys ja huono tuuli karkkosi heti Petrin ja hänen vaimonsa ohjatessa meidät majapaikkaamme. Tunsimme olevamme todella tervetulleita.
Kalle oli jo edellisenä iltana käynyt tutustumassa Petrin kanssa Torniojoen kalapaikkoihin. Herätessäni aamulla totesin Kallen jo lähteneen kalaan. Ryhdyin kahvin keittoon. Kahvin kiehuessa saapui Kalle joelta hakemaan minua. Nautimme yhdessä aamukahvit ja kiiruhdimme sitten rantaan. Kapea jokivene näytti todella kiihkerältä, mutta osoittautui yllättävän vakaaksi käytännössä. Kalle suuntasi veneen Tornijokea kohti. Nautin joen solinasta, kesäaamun raikkaasta tuulesta ja kauniista jokimaisemasta.
Tornionjoki avautui leveänä virtana eteemme. Oli miellyttävä huomata, että vaikka virta oli voimakas, niin myös melko tottumattoman kulkijan oli helppo kalastaa Naamisuvannolla. Virta ei pelottanut, vaan uskalsin myöhemmin asianmukaisesti varustautuneena kalastaa myös kuusi vuotiaan Petruksen, kahdeksan vuotiaan Larissan sekä 14-vuotiaan Johanneksen kanssa. Lasten kanssa liikuin vesillä siten, että mukanani oli vanhin Johannes ja jompikumpi nuoremmista. Joenrannan laavupaikoilla odotteli usein muu perhe kalastajia keitellen kahvia ja kuunnellen muiden kalastajien kertomuksia.
Olin etukäteen pelännyt, miten muu perhe viihtyy kalareisulla. Lapset ystävystyivät nopeasti Petrin poikien kanssa. Heille riitti yhteistä tekemistä. Kävimme lohensoudun lisäksi heittelemässä uistinta Naamijoen ja Tornionjoen rannalla. Vaimoni Ulla-Maija löysi mielenkiintoista nähtävää Angelikan yrttitilalta ja Ruotsissa Pajalan maisemista. Kallen juhlapäivänä nautimme herkullisen illallisen Ravintola Jänkkä-Joonaksessa. Koko perhe viihtyi erinomaisesti.
Petrin vieraana oli sillä kertaa kokeneita ja kokemattomia lohimiehiä. Tornionjoki oli antanut saalista. Kylmähuoneessa oli viisi lohta, joiden paino vaihteli 14 - 17 kiloon. Erityisesti ensikertalaisten lohia juhlittiin yhdessä paistaen muurinpohjalettuja. Riemua riitti, kun kaksi ensikertalaista lunastivat antamansa lupauksensa ja ajoivat päänsä paljaiksi isojen lohien kunniaksi.
Kalle kalasti ahkerasti. Hän viihtyi joella vähintään kuusitoista tuntia päivässä. Joki ei kuitenkaan tuntunut antavan lohta. Eräänä aamuna totesin, että Kalle oli taas palaamassa varhaiselta kalamatkalta. Jotekin näin jo veneen uinnista, että jotakin oli tapahtunut. Kalle hyppäsi maihin ja ryhtyi kertomaan kokemuksestaan. Hän oli ollut soutamassa jo tutuksi tulleita linjoja pitkin. Yhtäkkiä jarru pärähti ja siimaa lensi. Kala oli iskenyt. Kalle asetti kelan telineeseen ja kelasi muut vieheet nopeasti pois. Tämän jälkeen alkoi armoton taistelu. Kalle väsytti kalaa, joka jaksoi rynnistää aina uudelleen ja uudelleen. Kala kävi välillä pinnassakin ja Kalle näki, että se oli paljon isompi kuin yksikään siihen asti saaduista lohista. Taistelua kesti pitkälle toista tuntia. Vene lipui alaspäin virtaa. Äkkiä Kalle huomasi, että iso koski on edessä. Hänelle tuli kiire ajaa vene rantaan. Hän oli ihme kyllä todennut, ettei koskea kannata laskea yhden lohen takia. Siinä hässäkässä lohi pääsi vetämään siiman poikki.
Kalle kertoi juttua moneen kertaan. Appiukko oli hyvä tarinankertoja ja epäilin, että kala kasvoi pikkuisen. Isoimmat kalathan pääsevät aina karkuun. Palasimme kotiin ilman saalista. Kalle soitti parin viikon päästä. Hänellä oli lehtileike, jossa kerrottiin, että Tornionjoelta joitakin kilometrejä Naamisuvannon alapuolelta oli löydetty rantaan ajautunut lohi, jolla oli uistin kiinni suussa - koukut kummassakin leuassa. Lohi painoi yli 20 kiloa. Näin osoittautui, että epäilykseni kalan koosta oli aivan aiheeton. Se lohi oli Kallen etsimä Lohi, jota hänen ei koskaan suotu saada. Tornionjoen matka jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi kalamatkaksi.
Nimimerkki H.R. 25.5.2000
|
|
|
